torstai 12. kesäkuuta 2014

Kotiinpaluu

Mitä se oli lähteä ja palata? Rankkaa. Kaikkein rankinta ja vaikeinta oli jättää uudet ystävät.


Viimeinen perjantai pari viikkoa takaperin oli lähtöpäivä. Aamusta roudailin Iida H.:lle tavaroita säilytykseen, palautin asunnon avaimen ja hyvästelin ystävät bussipysäkillä.

klo 9-10.15 kirjoitin pikavauhtia ruotsin kokeen vastauksia. Aineessa oli onneksi vapaamuotoinen tarina yhtenä vaihtoehtona ja sinnehän syntyi hyvin surrealistinen tarina vailla päätä ja häntää.

Tottakai koe oli hissittömän rakennuksen toisessa kerroksessa. Raahauduin sieltä laukkuineni yliopiston kappelin eteen, minne etukäteen tilaamani taksi saapui oikeaan aikaan. Se oli helpotus.



Klo12.35 lähtikin lento kohti Osloa ja sieltä lyhyellä vaihtoajalla kohti Helsinkiä. Helsingistä jatkoin vielä junalla nelisentuntia lakeuksille. Kuuden tunnin yöunilla pärjäsi yllättävän hyvin seuraavan päivän pileissä.


Juhlien jälkeen vasta huomasin, kuinka väsynyt olin kevään pyörityksistä ja seikkailuista.
Viikon verran menikin ihan vaan toipuessa ja lepäillessä kotosalla.

Päästettiin lehmuraisetkin nauttimaan kesästä ja lämmöstä.



Ensimmäisinä päivinä oli hassua olla Suomessa: hämmennyin nopeusrajoitusten taustaväristä: onko ne muka aina olleet keltaisia (Skotlannissa ne olivat valkoisia)? Mutta ah kaikki käytännöllisyys, puhtaus, juustöhöylät, astiat, perhe ja ystävät, helppous, marjat ja maito ja yliopiston ruokala. Näitä ainakin kaipasin. Ja ennakoitava säätila.

Kevääseen mahtui monta mukavaa ja jännää ja kaunista hetkeä eikä kaikista edes tullut kirjoiteltua. Jokaiselle vaihtoa vähänkin harkitsevalle voin lämpöisesti suositella vaihtoon hakeutumista, sillä se on aivan ainutlaatuinen kokemus.
Tärkeimmäksi vaihdon anniksi nostan uudet ystävät.

Tämä on nyt viimeinen viesti tästä kevään kestäneestä seikkailusta ja tämä kuulumistenvälityskanava painuu horrostilaan, kunnes koettaa seuraava pidempi seikkailu jossain muualla.


Se on siinä.
<3Iida



tiistai 27. toukokuuta 2014

Ystävät.

Viimeinen viikko.

Ei ole sanoja.

Vaikeaa keskittyä opintoihin.

Perjantai saapuu.
 
Aivan liian pian.


<3 Iida



keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Jotain hyvääkin.

Tuntuuko siltä, että olet reissukuvien lisäksi saanut lukea vain, kuinka huonosti asiat ovat verrattuna Suomeen? Onko oikein pännimällä pänninyt, kun olen pihissyt ja puhissut käytännöllisyyden puutteita ja marja-ikävääni? Jos vastaat "kyllä", olet tullut oikeaan paikkaan (jos vastasit "ei" lue kuitenkin, ei siitä hallaakaan ole): ajattelin summailla ne hyvät ja mainiot asiat, mitä kevät on tuonut tullessaan kuten kauniita värejä. :)

Kirjasto
Ihan ykkönen! Ne hetket, mitä oon opiskellut kirjastolla, ovat olleet mainioita ja vielä paremmaksi kirjaston tekee se, että ihan arkiviikoilla se on auki yli puolen yön. Meikäläinen on jo nukkumassa viimeistään klo23, mutta on hauskaa tietää että olisi mahdollisuus datailla kirjastolla keskellä yötä. Ehkä kokeilen vielä ihan huvin vuoksi.

Seatonin puisto.

Seurakunnat
Olen käynyt muutamassa eri seurakunnassa Aberdeenissa. Toisessa kävin Jumalanpalveluksissa alkukeväästä ja toisessa olen käynyt pääasiassa nuorten aikuisten illoissa ja kerran jumiksessa. Molemmat olivat aikasta erilaisia kuin Suomessa, mutta eipä se haitannut. Mainiona asiana molemmissa seurakunnissa oli kuitenkin tapa, jolla uudet ihmiset otettiin vastaan: lämpimästi. Ei tarvinnut kovin kauaa istuskella penkissä jumiksen jälkeen, kun vieruskaveri jo alkoi haastaa juttua. Ihan oikeasti tutustuin useampaan ihmiseen parin ensimmäisen kuukauden aikana täällä, kuin mitä messuissa Jyväskylässä (kun ei lasketa siellä jo olemassa olevia ystäviä eo:n kautta). Tässä on miettimistä ja haastetta suomalaisille messuyhteisöille.



Opiskelijoiden tuki
Hillhead Hallsin ylioppilaskylässä avun, tuen ja keskustelukaverin löytäminen on tehty erittäin helpoksi ja kynnys siihen matalaksi. Keskellä kylää Adam Smith -asuntolan yhteydessä nimittäin sijaitsee Student Community Center, joka on auki illasta aamuun. Kyseisestä mestasta löytyy pelejä, leffoja, wii & siihen liittyviä härpäkkeitä ja illasta aamuun hereillä olevia ihmisiä. Viikon aikana tiloissa järjestetään myös erilaisia "teemakerhoja" kuten taidepajaa ja nyt kevään lopulla siellä saa käydä paistelemassa jonain päivänä lättyjä välipalaksi. Hieno paikka ja mahdollisuus. 




Toinen mielenkiintoinen tukimuoto on tiistai-illan donitsit. En ihan ole perillä, mikä taho tämän takana on, mutta joka tiistai-ilta on ollut donitseja (eli suomalaisittain hillomukkeja) ja teetä tai kahvia tarjolla Domessa. Kerran näitä herkkuja oli tarjoilemassa joukko vanhempia herroja ja rouvia ja meillä olikin mielenkiintoiset keskustelut heidän kanssaan. Yksi oli nimittäin ikänsä toiminut opettajana. Mutta summasummarum: tämäkin hieno tapa kohdata opiskelijoita.



Meri
Se on suuri. Se on upea. Se on jännittävä. Se on kaunis. Se on lähellä.



Bussiyhteydet
Vaikka bensa on samoissa lukemissa kuin Suomessa ja diesel vielä kalliimpaa on bussilla matkustaminen silti melkoisen edullista. Päivälipun keskusta +/- 5km alueelle saa noin 4€:lla ja sillä saa matkustella rajattomasti. Jyväskylässä saat pelkän menolipun keskustaan lähes samaan hintaan -3kilometrin päästä. Aberdeenshirey:n (Oon koko kevään miettiny, kuinka tuo tulisi suomentaa. Mun lemppari on Aberdeenin Kontu.) alueella pätee sama kuvio ja esimerkiksi Braemariin saa opiskelijahinnalla päivälipun noin 10€:lla, joka sisältää menopaluun ( yht 160km) sekä kaupungin sisäisen liikenteen. Tykkään! 


Ruokakaupat
Ne on jänniä! Voisin viettää ruokakaupassa useitakin tunteja ihan vaan katselemalla valikoimia. Ja täällähän noita mielenkiintoisia ja vaarallisen herkullisia kauppoja vasta riittääkin. Onneksi herkullisimmat eivät ole liian likillä, mutta Lidl mokoma on sijoittanut paistopisteen suoraan sisäänkäynnistä seuraavaksi: vaarallinen ja houkutteleva tuoksu lankeaa joka puolelle pelkästään kun saavut kauppaan. 


Ah ja jokeri-sokeri -infona pohjalla: näin viimein lunneja!!!

Keskeltä kuvaa löytyvät nuo veikeät, värikäsnokkaiset linnut.
Eipä muuta tällä kertaa. Armottomasti pitäisi työstää viimeistä esseetä ja aloitella ruotsin kokeeseen lukeminen. Mutta aika käy niin vähiin kaikkeen muuhun mukavaan.

 Tj. 9. Huhhuh.

<3Iida


perjantai 16. toukokuuta 2014

Long time, no seen.

Moroo! 
Ja kyllä: kiirettä on pitänyt, mutta ihan hyvällä lailla. Sain ystäviä kylään ja ressailin opinnoista. Nyt osui sellainen hyvä ja ansaittu lepopäivä ennen seuraavan opintotehtävän kirjoittamisen aloittamista ja ruotsin tenttiin lukua. Motivaatiohan jäi pääsiäislomalle eli täyttä kuraa kirjoitelen opintotehtäviin. Yllättävän haasteellista sekin. Mutta pieni kertaus viikon takaisista meiningeistä.

Ensin Lindan ja Samin roadtrip suuntautui Aberdeeniin saakka etelästä ja sain heidät kyläilemään vuorokaudeksi.




Aamiaisen jälkeen suuntasimme Balmedie -rannalle, joka on TripAdvisorin aikasta korkealle rankkaama nähtävyys. Ja olihan se komia ku mikä! Jälleen jotain sellaista, mitä ei osannut odottaa löytyväksi Skotlannista, nimittäin DYYNEJÄ!


Jännä hetki. Hämärästi tajusin, että pallo tulee kohti. Vierestä meni ohi :)




Piipahdimme myös Buller of Buchanille bongaamaan Lunneja, joita useiden luotettavien lähteiden mukaan on näkynyt siellä. Emme olleet yhtä onnekkaita, mutta paikka oli paljon vihreämpi kuin maaliskuun alkupuolella.




Käytiinpä myös kirjaston huipulla ihailemassa maisemia.

Ah tuliaisia. Kyllä maistui!



Mainio ja piristävä visiitti, kiitos ystävät! 

Keskiviikko-iltana 7.5. yliopisto järjesti vaihto-opiskelijoille Ceilidh -illan eli illan täynnä skotlantilaista ruokaa, tanssia ja kaikeinlaisia muita ilmaisia juttuja. Hauskaa oli, yksi skotlantilaisista tansseista oli tuttu vanhojen tansseista (WHAT) ja lopuksi saimme "todistukset" ja kutsun liittyä Aberdeenin yliopiston Alumnien joukkoon.


Takaa: Annelie, Mette, Megan, Hannah,Marlene, Johanna ja Katharina. Edessä: Iida H. Ilias, Mehmet ja meitsi.





Saman viikon torstai-perjantai -yönä sain Maaritin visiitille. Perjantaipäivän jouduin viettämään pitkälti opinnoissa (ja olin ruotsin tukiopetuksessa WHAT?!), mutta kerkesimme syömään lounasta yliopiston ruokalassa ja Maarit viihtyi hyvin kirjastossa (3tuntia) :D

Lauantain kiertelimme kerkustan kauppoja ja lounastimme mitä mainioimmassa kahvilassa nimeltä Cup. Iltapäivätee sisälsi suolaista, makeaa ja överimakeaa sekä tietysti teetä.




Marimekko

Sunnuntaiksi ei luvattu kaatosadetta joten lähdimme seikkailemaan busseilla kohti Cairngormsin kansallispuistoa ja Braemarin kaupunkia. Kiipesimme viereiselle mäellä maisemia tiiraamaan.




#Moommatäs



Karitsojaaaaa!!!

Kuinka säästät vaihdossa osa 31: käytä t-paitaa tyynyliinana. Tää sopisi myös Niksi-Pirkkaan.
Maarit lähti maanantaina ja jätti mulle suklaata ja ruisleipää. Omnom. Oon koko ajan ollu vähän sillä fiiliksellä, että ihan hyvin oon ilman ruisleipää pärjäilly, mutta se TUOKSU! Kyllä mun on ollu sitä ikävä! Kiitos Maarit näistä ja kyläilystä!  Meitsi palasi opintojen karuun arkeen. Tälle viikolle mahtui yhden portfolion ja yhden esseen palautuspäivät sekä liikunnan kurssin viimeinen koe. 

Näin suuri motivaatio oli esseen kirjoittamiseen:


Mutta sainpahan väännettyä molemmat kirjoitustehtävät. Liikunnan tentti menikin sitten heikommin, mutta laskeskelen sen varaan, että kurssi menee kuitenkin läpi.

Ja ainiin, pyörä hajosi taas vaihteeksi eilen: siitä lähti toinen poljin irti. Miten ihmeessä kummassa se on edes mahdollista? Voipi olla että palautan kyseisen maanvaivan jo lauantaina, mikäli puuttuvaa ruuvia ei löydy. Mutta kolmea tuntia en ala enää korjailemaan.


Mutta vähiin käy aika täällä ennen kuin loppuu: tasan kahden viikon kuluttua oon lentokentällä...
Huhhuh.

<3Iida

tiistai 6. toukokuuta 2014

Dublin-Galway-Killarney-Cork-Dublin 14.-19.4.2014

Viimeisen lomaviikon maanataina saimme allemme loman kolmannen ja pienimmän auton. Aluksi otimme suunnaksi länsirannikon ja kaupungin nimeltä Galway.

Hahhah mikä opaste: "Kaikki muut tiet."

Galway

Kirkko Galwayssa.

Jätskisää.
Galway oli ensimmäinen kaupunki, jossa kokeilimme sohvasurffausta (www.couchsurfing.org): mielenkiintoinen tapa tutustua uuteen kulttuuriin paremmin. Majoittajien eli hostien etsinnän aloitin hyvissä ajoin ja lopulta meille järjestyi kaksi majapaikkaa Irlannista. Etsiessämme ensimmäistä isäntäämme, meille selvisi, ettei Irlannin maaseudulla ole tarkkoja osoitteita: kaikki mitä saimme oli kylän nimi, suuremman läheisen kylän nimi ja Galway. No oli meillä vähän ohjeitakin mistä kääntyä, mutta kyllä kävimme hakemassa apua huoltoaseman tädiltä, jonka neuvoilla löysimme kylän. Seuraava haaste olikin löytää oikea talo: sen verran tiesimme, että tuleva hostimme on taiteilija ja hänellä on meneillään savityöpaja. Jouduimme kysäisemään neuvoja vielä paikallisestia pubista, jossa hostiamme ei tunnettu (myöhemmin selvisi, että hän käytti "couchsurfing nimeä"), mutta saimme ohjeet käydä tsekkaamassa yksi mahdollinen taidemesta ja sehän se etsimämme paikka olikin. Hostimme ei ollut ehkä kaikkein puheliaimmasta päästä, mutta hyvä ja huomaavainen. Saimme myös nähdä hänen taidegalleriansa ennen lähtöä.


Galwaysta suuntasimme jatkoimme etelää kohti itärannikkoa pitkin.
Normaali tie.






Matkasimme "villiä Atlantin tietä". Se oli tie kauniilla merimaisemilla.





Iirin kielellä on melkein sama asema Irlannissa, kuin ruotsilla Suomessa: paikalliset joutuvat opiskelemaan kieltä pakollisena toisena kielenä peruskoulussa, vaikka puhujia on koko väestöstä vähemmistö. Koetin metsästää natiivia puhujaa, mutta ei tärpännyt.
Taukopaikka.


Moharin jyrkänteet.




Irlannin reissaajat: Annelie, Johanna, Mette ja minä.
 Jyrkänteet olivat aikamoinen turistirysä, mutta eipä se haitannut kun sää suosi ja olivathan ne komeita katsella.


Tästä aika monta kilometriä suoraan, niin tulee vastaan Känädä.




Mohairilta jatkoimme Limerickin kautta Killarneyyn. Limerickissä kerkesimme syödä jätskit, kun saimme tiedon, että hostellilla pitäisi olla viimeistään parin tunnin päästä, jos haluamme kirjautua sisälle. Matkaa kaupunkien välillä oli semmoiset pari tuntia, joten tuli hieman kiirus.

Meille kaikille tuli ihan puskista vuoristomaisema. Itse ainakin luulin Irlannin olevan tasainen (aukko maantiedossa).

Hostellimme Killarneyssä. Tämä olikin mainio mesta: nukuimme 16hlön sekahuoneessa, mutta hostellissa oli tarjolla aamiainen (muroja ja leipää) ja koko lysti maksoi 9€/yö. Siksi olimme täällä kaksi yötä.

Killarney oli mainio turistikaupunki kansallispuiston vierellä. Ekana iltana kuulin myös suomea kadun toiselta puolelta. Jäädyin hetkeksi ja mietin, että pitäiskö käydä moikkaamassa random suomalaisia keski-iän ylittäneitä naisihmisiä.             En käynyt.




Omnom mitä ruokaa! Kaupat olivat kiinni, kun saavuimme, joten oli pakko mennä ulos syömään. Voi harmi.



Seuraavana päivänä ohjelmassamme oli ajella Ring of Kerry eli kuuluisa, maisemallinen reitti. Kyseinen lenkki on noin 200km pitkä ja sen varrelle on kasaantunut vaikka ja mitä näkemistä. Eli reitistä saattaa selvitä viidellä tunnilla, mutta nautiskelijat eivät kysy aikaa.





Hahhah! Tämän herran työhön kuului kyltin kääntäminen. Kuinka monta ihmistä liikennevalot ovatkaan tehneet työttömiksi?


Turistibussit pysähtyivät tässä, niinpä mekin.

 

Random ja kiva pikkukaupunki matkan varrella.




Äiti ei suosittele, osa 4. Tää oli kuitenkin mun silmissä turvallisin kaikista tähän astisista vaarallisista mestoista.



Rannalta löytyi myös laivan mallinen talo.

Vakionopeusrajoitus kaikilla maanteillä oli 100km/h vaikka tiet olivat mutkalla kuin makaroni. Toinen sohvasurffaus -isäntämme Corkissa neuvoi käyttämään peiliä oppaana: jos peilit eivä ota toisiinsa kohdatessa, ei ole mitään hätää.



Killarneyn kansallispuisto oli kierroksemme loppuhuipennuksena. Meikäläinen oli kuin lapsi jouluna (PALJON KAUNIITA MAISEMIA!)


Lampaita ja muita pässejä tuli täälläkin vastaan joka mutkassa.





Ring of Kerry oli kaunis, mutta epäonninen seurueellemme: Johanna kadottin kalliin omenapuhelimensa jonnekin matkanvarrelle ja tässä viimeisessä vesiputouksessa Mette uitti kameransa, joka ei toipunut uimareissusta. Muistikortti sentään pelastui.

Torstaina aamusta kävimme tutustumassa kansallispuiston kaupungin puoleiseen osaan kävellen.

Ja löysimme kivoja eläimiä, kuten tämän...

...ja tämän kurkistajan.

 


Killarneysta jatkoimme kohti Cork:ia ja seikkailumme toista sohvasurffaus -paikkaa.

Ja sain lopulta kuvan vauvalampaasta.

Toinen sohvasurffauskokemuksemme oli vielä parempi, kuin edellinen. Yövyimme vanhassa, 1800-luvun lopulla rakennetussa irlantilaisessa maalaistalossa. VAU! Koska tarkemmat osoitteet puuttuivat näiltäkin nurkilta, tapasimme isäntämme kanssa suuremman kaupungin ruokakaupassa (oli ihme, että löydettiin oikea kauppa!) ja saimme vain seurailla perässä.

Tälläinen maisema näkyi aamulla ikkunasta.


Cork. Pysähdyimme täällä vain muutaman tunnin, mutta ehdottomasti olisi pitänyt varata paljon enemmän aikaa.
Löysimme Voi-museon. Musta se oli valtavan mielenkiintoinen, muista lähinnä hauska.

VOI oli Corkin juttu ja voin vienti iso asia.

Voi voi voi museo.

Moro, mitä karkkeja täällä on.

Ja huoltoasemia. Kyllä irkuista pidetään hyvää huolta!

Hollywoodkin oli yllättävän lähellä.




Auton palauttamisen jälkeen olimme päättäneet chillailla lentokentällä: ei olisi ollut mitään järkeä maksaa matkaa lentokentältä kaupunkiin, maksaa hostellista mansikoita, nukkua maks 5h ja maksaa matkaa takaisin lentokentälle. Niinpä nukuimme lentokentällä.

Ehkä olimme vähän levottomia illasta...


Ensin nukuin mäkkärin sohvalla, sitten lattialla ja vielä uudestaan sohvalla. Lentomme lähti puoli seitsemältä, joten ei sitä kovin myöhään nukuttu. Yleensä turvatarkastus on suhtkoht simppeli, mutta tottakai mäkkäriyön jälkeen mun kohdalle sattui kaikkein kinkkisin turvatarkastusherra: nesteitä saa kuljettaa lentokoneessa maks 1litran edestä matkustamossa ja alle 100ml purkeissa. No näinhän asia oli, mutta on fyysisesti mahdotonta saada kymmentä erikokoista pientä purkkia mahtumaan litran pussiin. No tästä kävin pitkään keskustelua turvatarkastusherran kanssa ja lopulta jouduin heittämään osan pois. Ennen tätä herra kysyi myös nähtäväksi silmätulehduslääkkeitteni reseptiä ja tottakai resepti oli toisessa laukussa, joka oli jo mennyt läpivalaisukoneen läpi.
Kyllähän ketutti. Ketuttaa vieläkin. Mur.

Irlanti 07:00.




Söimme Glasgow:ssa vielä aamiaista, ennen kuin hyppäsimme Aberdeeniin matkaavaan bussiin. Koko päivä meni oikestaan koomaillessa. Oikeastaan koko lomaa seurannut viikko meni myös koomaillessa ja vasta viime viikolla alkoi elämä voittaa.

Mutta olipahan loma! Nautin!


<3Iida